|
KASVATUS
Kuvat: Riitta Mättö
Kasvattajana toimin Suomen Kissaliiton SRK:n alaisuudessa. Yhdistykset joihin kuuluun: Suomen Rotukissayhdistys SUROK Eteläinen Rotukissayhdistys ERY-SYD Suomen Ragdollystävät-Seura ry Suomen Ragdoll Kissayhdistys ry
Kasvattajana katson olevani vieläkin noviisi. Paljon on opittavaa. Minulle on luotu kysymisen uskalluksen taito ja ympärillä on paljon ystävällisiä ja auttamishaluisia kissaystäviä ja kasvattajia, joihin voi turvata vaikeimpien ongelmien ilmaantuessa. Arvostan heitä ja heidän mielipiteitään. Ensiarvoisen tärkeää on yhteydenpito uusiin pennunomistajiin. Rehellisyys ja avoin keskustelu kaikenlaisista kasvatukseen liittyvistä asioista antaa vankan perustan hyvälle, luotettavalle ja vastuuntuntoiselle kasvatustyölle.
Niin Ragdollille kuin Maine Coonillekin on ominaista kookas olemus, upea puolipitkä turkki, lempeä, älykäs luonne ja ne ihanat silmät, Ragdollin taivaallisen siniset ja Maine Coonin äärettömän älykkäät. Toki ominaisuuksiin kuuluu paljon, paljon muutakin, mutta nämä ovat asioita joita ennenkaikkea haluan terveyden lisäksi korostaa kasvatuksessani.
Genetiikan sopivuuden ohella, otan myös nämä samat asiat huomioon valitessani kissoilleni puolisoja jotta nämä kissat saisivat jatkossakin pitää kokonsa, luonteensa ja ne ihanat silmänsä.
Ragdollien kasvatuksessa pysyn ns. perinteisissä väreissä ja kuvioissa. Kasvatustoimintani on harkittua ja hyvin pienimuotoista.
Terveyttä ajatellen:
Siitoksessa oleville kissoilleni on myös tehty:
Puolisolla tulee olla samat testit tehtynä. Ultraäänitutkimuksista ainakin HCM ja ragdolleilta REFLUX. Näin ollen kaikki pennut jotka nykyisin Satinante`s kissalasta tulevat ovat pääsääntöisesti HCM ja REFLUX testattujen vanhempien jälkeläisiä.
Satinante`s:
VARTTUMINEN
Kuva: Anne Mättö
Kaikki pennut saavat varttua emonsa hellässä hoivassa kasvattajan auttamana, kissalassa, jossa kissat telmivät ja ovat meidän kanssa yhdessä samoissa tiloissa. Vastasyntyneenä pennut ja emo ovat kasvattajan kanssa samassa huoneessa ensimmäiset pari viikkoa. Toki vielä siinä vaiheessa kun pennut lähtevät tutustumaan pesän ulkopuoliseen maailmaan, on kissaperheen elämä rajattu yhteen huoneeseen, jonne emolla on mahdollisuus mennä ja tulla halujensa mukaan, mutta josta eivät pienet ipanat pääse karkuteille. Tällainen järjestely helpottaa huomattavasti emoa. Hän voi turvallisesti jättää pennut hetkeksi. Ei tarvitse koko ajan laskea pentuja onko kaikki koossa.
Taitaa olla todellakin niin, että Iiris (ensimmäinen siitoskissani) osaa laskea, mutta ei pidemmälle kuin kolmeen. Ensimmäisen pentueensa (kolme pentua) ”äippä” laski aina kohdistamalla katseen jokaiseen vuorotellen, mutta toisen pentueen ollessa kysymyksessä (viisi pentua) aina kolmannen jälkeen hänelle tuli hätä kun niitä onnettomia olikin enemmän. Tiedä häntä. No kuitenkin ”vapaus” koittaa sitten pennuillekin, kunhan ovat saaneet vähän kokemusta liikkumisesta.
Tuosta vapaudesta tuli mieleeni, että kasvattajana en hyväksy kissojen ulkona vapaana olemista. Kissat ulkoilevat aidatulla alueella tai valjaissa.
Kissat ovat liian arvokkaita menetettäväksi ihmisen ajattelemattomuuden takia. En tarkoita tällä suinkaan rahallista arvoa vaan sitä arvoa, jota jokainen kissan omistaja tuntee kissaansa kohtaan ja mitä jokainen kissa tuntee omistajaansa kohtaan.
Pyrin kasvattajana emon kanssa antamaan pennuille niin hyvät lähtökohdat tähän maailmaan kuin mahdollista. Tasapainoinen ravinto vitamiineineen niin emolle tiineyden ja imetyksen aikana kuin pennuillekin näinä tärkeinä alkuaikoina on välttämätöntä.
Sosiaalisuuteen pennut kasvavat kiinteän yhdessäolon ansiosta.
|
